Ukkonen kiertää tätä paikkaa
kuin minut jo saavuttanut
yksinäisyyden pistävä tuoksu
Repien halki joen yllä mustuvia pilviä
ja sydänjuurien solmukohtia
Västäräkit tanssivat sadekuurossa
Vesi täyttää laiturilla lepäävää
puoliksi tyhjää pahvista kahvimukia
ja minä toivon vielä joskus
täyttyväni samalla tavoin, kokonaiseksi
Sylissäsi tavoittaisin turvallisuuden
ja rauhan, tuntisin sähkövirran kihelmöinnin
symbioottisilla ihoillamme, enkä vain
välähdyksinä ympäröivässä ilmassa
valuvissa räystäissä ja lammikoissa, joihin peilaudun
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielettömän hyvä runo. Kuvaa hyvin kesäsadetta. Rakastuin tuohon loppuun! Taitavasti sanailtu, ja se kokoaan runon idean hyvin. Suosikkeihin menee.