minun maailmani,
kiireinen rautatieasema
ja vaikka minä kuinka jotakuta rakastaisin
ei minun kanssani tule olemaan huomista
sillä kaikki päivät tämän jälkeen
ovat eksyneet sen aseman hälyyn
ei täällä voi tietää minne päätyy
junia on paljon ja ne saapuvat milloin tahtovat
koska minun sadat kelloni ovat rikki
ja silti minä niin rakastan asemaa ja sen hälyä
minne eksyn kerta kerran jälkeen uudelleen
vain uudelleen löytääkseni sen kauneuden
täällä ei ole sääntöjä
sillä kaikki on totta kuin uni
mutta he sanovat, että se ei käy
- oikeassa maailmassa on sääntönsä
ja siellä on asioita jotka täytyy hoitaa
ja vieläpä se tärkeä kiireinen Herra, Todellisuus
eikä hänelle käy
että minun sadat kelloni ovat rikki
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi