Istun sängylläni ja kirjoitan päiväkirjaan,
en saa aikaan paljon sillä ajatukseni liikkuvat muualla,
ne ajattelevat sinua.
Olet kaukana, liian kaukana.
Ikävä puristaa rintaani ja annan kyynelten valua silkin pehmeitä poskiani pitkin.
Painan pääni tyynyä vasten ja suljen silmäni.
Nukahdan.
Selite:
No tää oli nyt tällänen äkkiä hutastu..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lopun nukahtaminen sinetöi ikävän kauniisti. Tämä kosketti minua. Kiitos.
pidin tästä.. mun elämää hyvin kuvastaa.