Pieni punainen tupa

Pieni punainen tupa ja perunamaa,
sellaisenhan kai jokainen haluaa.

Pieni on punainen talo sisällään lempeä valo,
lämmin liesi ja punainen emalinen kattila.
Pienessä kattilassa pienet perunat,
pieni veden pore, sipulivesi ja voinokare.

Pieni on punainen talo ja Maija ja
Matti mutta suuri on onnen halo.
Lämmin on talo Mattila,
lämpimät sen arinat ja kattilat,
pienet perunat ja sulavoi.

Maijalla on papukaija,
ja Matilla kissanauku.
Maijan Kaija kaiken aikaa laulaa,
Matin Katti kiehnää, kehnää,
miukaa ja maukaa.

Maija Kaijaa laulattaa,
Matti Kattia paijaa,
Kaija sanoo "Aijaa",
Maijaa vähän naurattaa.

Kesä soljuen sujuu, hyörii ja pyörii.
Välillä sataa täyttä pataa,
"Esterin lupaus, Zeuksen takaus", tuumaa Matti.
"Ja nyt on sisällä Katti", huokaa Maija.
Välillä helteet huiskaa: "Auringon alla esittäkää laiskaa!"
"Hellettä heinille, hevosille ja perunoille!", ilakoi Maija.
"Auringon kukka, tämä on kukka Ra-Jumalalle", huiskaa Matti.

Pian Maijan ja Matin, Kaijan ja Katin kesän elo hiipuu,
jo paistaa kuu, tulee Elokuu ja suuri Elon Korjuu!
Pitkät perunan varret, pitkät kuokan sarvet.
Mustaa kultaa multaa, perunaa keltaista kuuta,
Matti lipoo huulta, Maija täynnä hyvää tuulta.
Pian on käyty aari ja nostettu täysi laari.

Pieni on talo ja pieni on maa,
Liian pienet perunat siitä saa.
Liian pienet, epäili Matti.
Liian pienet, myönsi Maija.
Liian pienet, miukui Katti,
liian pienet, liversi Kaija.

Pienet on...
Mutta suuret on sadot,
niin suuret että murtuu kaikki padot,
perunaa pientä vyöryy, tulvii ja hyökyy yli reunan.
Keltaisia pieniä Elokuun kuita, lämpimiä valoisia,
Matille ja Maijalle makeita suita.

Punainen tupa ja perunamaa,
keltaisen perunan onnenmaa.