Ei ehkä niinkuin ennen. Ei niinkuin lapsena. Mutta kuitenkin paremmin, kuin edes olen uskaltanut toivoa.
Olet tukenani ja lähellä kun sinua tarvitsen. Kun sanon: "tarvitsen aikaa", sinä odotat muihin edes katsomatta ja palaat syliini taas, kun olen siihen valmis.
Vaikka olenkin onneton menetyksistäni, voin silti aidosti hymyillä kanssasi. Sillä vain sinä saat sen aikaan.
Kun kosketat tunnen kuinka sisälläni sulaa ja murheet jäävät odottamaan.
Minulle ei jäänyt omaisuutta menetettyäni parhaan ystäväni. Mutta kuitenkin voin sanoa olevani rikas, rikkaampi ja niin... voin sanoa olevani rikkain, sillä minulla on sinut. Arvokkaampaa kuin kulta ja timantit on sinun ääni, sinun lämpö, sinun syli... SINÄ heikkouksinesi ja vahvuuksinesi.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
