Juuri kun sinua tarvitsin, heikkenit ja kipusi oli kuin tuskaa minullekkin.
Päättyi liian lyhyeen.
Ilo vaihtui kaipuusen.
Nukahdit syliini ja lakkasit hengittämästä. Tunnistit surun poskellani vierivästä kyyneleestä. Itse olit vahva loppuun asti. Tahdoit sen olevan helppoa minulle.
Ja silmistäsi luin: "Ei mikään ole ikuista"
Kun kävelin pois, surukellot vain sisälläni soi.
Ja kaipuun sydämeeni toi.
Nyt kun en itke enää, näen sateenkaaren taivaalla.
Tiedän että tuo sateenkaari on sinulta minulle. Rakensit sen kyynelistäni ja kauniit värit sekoitit yhteisistä muistoistamme.
Selite:
Juu en tiedä... ajatus on hyvä, mutta paperilla se ei näyttänytkään niin hyvältä :/
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
