Väsyin,huolestuin,masennuin,tympäännyin ja turhauduin koko ajan vaan pahemmin.Öisin yksinäni istun hämärrässä nurkassa peittoon kietoutuneena.Miten ihmeessä niin huono ihminen kuin minä saatankin olla niin tärkeä kaikille? Mikään ei kiinnosta minua.Minä vain rämmin päivästä toiseen.Yöt itkien,päivät valuivat toistensa harmoina kopioina silmieni ohitse.Olen vain koko ajan pohjatonta surua ja joka yö itken itseni uneen peläten huomista.Öisin katson kyynel silmin taivaalle etsien paikkaa rauhaisaa.En voi koskaan enää olla onnellinen.Tajuaako hän edes miten paljon hän minulle tuskaa aiheutti?Rikkoi sydämeni ja vei ajatukseni.MInä rakastin häntä,mutta hän ei edes välittänyt.Onko mulla mitään syytä jatkaa?Yritän näytellä iloista,vaikka sisälläni velloaa.Miksi juuri minun kohdalla kaikki menee pieleen?Pahoinvointi jyllää Vatsanpohjassani.Ei enää,se loppuisi nyt tähän paikkaan:Tätäkö elämäni tulisi olemaan?Olisiko minusta sittenkin tehty se huonompi ihminen?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
