Jyrkkiä rinteitä ja talviöitä

Runoilija Platon

mies
Julkaistu:
6
Liittynyt: 9.3.2009

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Tapahtui kanssasi jotain minulle aivan uutta ja tuntematonta

Jo kun oli liian myöhäistä,katsoin taakseni ja huomasin,että mahdollisuuteni paeta ovat olemattomat

Hiljenen vierelläsi kuin talviyö, vain kuullakseni sanat,joita et vielä rohkene sanoa

Liekehdin sylissäsi kuin rakovalkea,vain kuumentaakseni jo monin tavoin taottua sydäntä

Ovat palanneet kauan kaipaamani ystävät,perhoset vatsassani,hassut myrskyt hatun alla

Tunteitani voin hetken ajan yrittää ohjata, mutta en kykene niitä loputtomiin torjumaan

En pelkää sitä,mitä sydämeni minulle sanoo. Pelkään sitä,mitä järki minulle tulee kertomaan

Joten ehkä valitsen tuon tien turvallisen ja tasaisen

tai

Käännyn kivikkoiselle ja jyrkälle,mutkittelevalle,tuskaa tuottavalle,sietokyvyn rajoja mittaavalle rinteelle,sillä tiedän että sen laella voin todeta,että ainakin yritin ja tunnen itseni täysin onnelliseksi.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot