Yökkönen

Verimaskinen juoksuttaa punaansa
vesivirran mukana kilpaa
viemäriin ja maailmaa kiertämään

Olin pieni toukka silloin
ja päivittäin tuli useita lintuja
onneaan koettamaan

Verimaskinen ei liiku enää,
ei kuule kutsuhuutoja,
näkee vain valoa edellään

Koteloiduin kokeakseni
sen parhaimman aikani
yksin pimeydessäni

Verimaskinen ja rikkosiipinen
taivaltaa poispäin valostaan
keho kylmä koskettaessa

Luokseni tuli valmis,
kauniimpi kaltaiseni
ja minä janosin raitista ilmaa

Verimaskinen tuijottaa tyhjään
vaikka ympärillään
enemmän väkeä kuin koskaan

Valo poltti silmiäni
vaikken pilkkanauruun kaatunutkaan
en ollut vielä valmis kohtaamaan

Verimaskinen nauraa itsekseen
kertomassa vitsejään letkuilleen
valkeassa huoneessaan

Upposin menneisiin
toukan hetkiini
palatessani en muistanut nimeäni

Verimaskinen itkee itsekseen
kertomatta mitään letkuilleen
jotka pitävät hänet tässä maailmassa

En päässyt enää pakoon
en ollut valmis lentoon
puolivalmiit siipeni kannattamaan

Verimaskinen ei ole ihminen,
hän ei ole toukka eikä perhonen
itkee olemassaolollaan

Sekunnit vahvistavat ja kaunistuen
levittäen siipiäni kunnes kykenen
lentämään toiseen maailmaan

Verimaskista syytetään teoista
jotka hän teki ennen koteloitumistaan
ei se ole sama sielu enää

Varttuessani näin sinunkin muuttuvan -
kenties vähemmän kuin minun,
mutta selvästi näkyvämmin

Verimaski hymyillen kuvalleen
painaa terän kurkulleen
nauraen

Mutten koskaan tule olemaan
kaltaisesi sinisiipinen
Kuuletko? Olen yökkönen

"Haistakaa pitkät te päivien varjottaret!
Ette te minua kiinni saa!"