Nimetön

Runoilija just-myself-and-i

nainen
Julkaistu:
2
Liittynyt: 28.12.2012

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kirjoittelen runoja omaksi ilokseni,lohdukseni,ilmaistakseni itseäni,omia tunteita, ilosta,surusta,kaikesta.

Mottoni on :"Asioilla on tapana järjestyä"
 

Mä olen ymmärtänyt,
ymmärtänyt aamuisin,päivisin ja iltaisin,
tukenut ja myötäelänyt kanssasi.
Pyysin sinulta yhtä asiaa.
Etkä sitä mulle voinut lunastaa.
Vaan etsit jotain parempaa.
Ihan kun mulla ei olis väliä lainkaan.
Sitten sä sanot :"Soita kun olet antanut anteeksi"
Kun sanot sen noin, tekisi mieli unohtaa se täysin.
Minä luotin, minä uskoin ja uskalsin.
Samalla huomasin kuinka hiljalleen
hiipui, se tunne sinusta.
Että voisin luottaa ainakin suhun, no
matter what.
En tiedä mitä tehdä,mihin uskoa.
Voinko uskoa lupauksiisi enää koskaan?

Kysyit,että voinko antaa anteeksi.
Tyhmä kysymys,tiedät että voin.
Mutta se että voinko luottaa sinuun täysin,
on mulle vielä arvoitus suuri.
Anteeksi,että olen rehellinen.
Anteeksi,että menneisyys vaivaa minua vielä.
Anteeksi,että uskon sinun satuttavan mua,
yhtä pahasti kuin ne silloin.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot