Yömetsä

Vaellan pimeässä metsässä.
Taivaalla vain yön kalpea prinssi,
valkeassa vaatteessaan kuu.
Taivaalle nousevat myös tähdet,
kuun pikkusisaret.

Metsä kuiskii hiljaa,
unohdettuja salaisuuksia.
Mitä salaisuuksia?
Hiljaisia, kauniita, pieniä, suuria,
varjoisia kuin metsän synkät syöverit
tai hohtavia kuin kevätaurinko.

Saavun järven rannalle,
peilinkirkkaalle ja tyynelle.
Kuu peilailee itseään.
Lehtiä putoilee
kuin lumisadetta järven
pinnalle rikkoen kuun kuvajaisen.

Aurinko alkaa nousta.
Aivan kuin ikuisuuksia pitkä
uni olisi päättynyt.
Kalpea kuu pakenee sisartaan
yö mukanaan.
Ja näen syksyn alkaneen.