Häkkilintu

Hän oli aina hiljaa,
ei häirinnyt laisinkaan.
Ei koskaan kitissyt, valittanut,
huutanut tai parkunut.
Niin rauhaisa oli hän,
lapsi aikuisten mielissä
niin kovin täydellinen.

Hän oli aina kiltti ja tottelevainen,
ei vastaan väittänyt ollenkaan,
ei laisinkaan.
Hän aina korjasi astiat,
imuroi lattiat,
ja kiitti kaikesta kauniisti
ja kaikille lahjatkin paketoi niin fiinisti.
Niin kiltti oli hän,
lapsi aikuisten mielissä
niin kovin täydellinen.

Hän oli aina älykäs ja henkevä,
kaikki kokeet toi kotiin
varustettuna kympillä.
Aina jaksoi läksyt lukea
ja vielä pianonsoittoa harjoitella.
"Oikea ihmelapsi!" naapurit huudahtivat
kun ilmoille kaikuivat Mozartin vaikeimmat sinfoniat.
Niin loistava oli hän,
lapsi aikuisten mielissä
niin kovin täydellinen.

Mutta kukaan ei huomannut
että hän oli onneton.
Lapsi oli täyttänyt kaikki odotukset
ja toiveet
eikä silti ollut tarpeeksi.
Hän ei saanut lopettaa, antaa periksi,
tätä julmaa näytelmää
jossa ei ollut päätä eikä häntää,
vain vanhempien vaatimus
ja lannistettu lapsi, alistettu,
joka oli kuin pieni häkkilintu.
Eikä lintuparka, milloinkaan,
saanut vapauteen lentää,
pois vankilastaan.