Toinen

Sinä korotat ääntäsi,
tahdot tahtoasi läpi
Perustelet, kyseenalaistat
odotat reaktiota

Et tiedä
etten kuule sanaakaan
Tuijotan kasvojesi piirteitä,
paloa katseessasi
Käsiä, jotka vahvistavat
sanomaasi

vahvistaisivatpa ne minua

Nostaisivat pöytää vasten
raastaisivat, repisivät
Pyöristäisivät jokaisen
rikkonaisen kulman minussa

Vaatisivat samalla lujuudella
ja periksiantamattomuudella
minua alistumaan
raameihisi sopivaksi
Korjaisivat jokaikisen
vaurion ja virheen

muokkaisivat kaltaiseksesi

Vaan siinä sinä soitat suutasi
kuin en olisi kuullut tuota kaikkea
aiemmin
Niin kuin kaikkien niiden kasvottomien jälkeen
Juuri sinä olisit Vapahtaja, ihmeen kantaja,
pelastaja

Se, joka saa minut anomaan polvillaan
anteeksiantoa, vapautusta ja
viimeistä synninpäästöä

Kuule,
mene sinäkin vittu vaikka töihin
tai siihen omaan pieneen messias-kuplaasi
Siihen kaikkeen, mitä sinulla enää on jäljellä

Minulla on toinen,

joka antaa kaiken sen, mihin sinä et kyennyt

mitä sinä et ymmärtänyt

kantaa sen, mitä sinä et jaksanut

näkee sen,
mitä sinä et tahtonut nähdä

Minulla on toinen
parempi,
isompi,
vahvempi

Toinen,

Minä.