Lohikäärme linnassaan
katsoo miestä kavalaa
Piikikästä harjaansa ravistaa
sieraimistaan tulta tuhahtaa
silmin kavennein
mies kavala taas aikeenaan
aikoo aarteen varastaa
kullat, timantit kai jalokivetkin
kätkee säkkiin pimeyden
Välitä ei työstä kovasta
lohikäärmeen tehtävästä
koota kruunut, valtikat
omaan pesään sopivat
vuoret, meret tärähtää
kun lohikäärmeen hännänpää
luolan seinään tömähtää
tippuu kivi rosoinen
päälle miehen poloisen
säkin päälle pimeyden
ja lohikäärme tuhahtaa
kai tyytyväisyydestään nukahtaa
kun taas saa rauhassa makoilla
katsomatta
miestä kavalaa.
Selite:
Tuli luettua liikaa fantasiakirjallisuutta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi