Joka kerta kun sulosilmiisi unohdun
joka kerta kun hymysi minut sokaisee
mietin miksi ihmeessä minä tämän ansaitsen
Näen sinussa tulevaisuuteni
näen loputonta rakkautta
mutta uskallanko luottaa riittäväni?
Tekisin kaikkeni vuoksesi, ehkä liikaakin
Itseänikö minun pitäisikin oppia rakastamaan?
Selite:
En saanut unta. Kokeillaan nyt sit modernia runoutta :)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
