Tuulien viemä

Runoilija Lemieaux

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 28.10.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Olit minun tuki ja turva, majakkani myrskyissä
Ilman sua hukun elämäni tuulissa ja tyrskyissä
Ilman sua oon levoton, eksynyt ja vajaa
ja tiedän nyt ettei rakkaudellani ole rajaa
Päälimmäisenä mielessäni suunnaton kaipuu
kun sieluni synkkään yksinäisyyteen vaipuu

Selite: 
Erosin kolmen vuoden intensiivisen seurustelun jälkeen rakkaasta avovaimostani, ja tuntuu että elämä on liian suuri taistelu yksin, ilman rakastani rinnallani.
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis, kipeä, tunteita herättävä runo...

Itsekin menetin kerran sen majakan, joka ohjasi minua läpi elon myrskyjen.
Mutta tilalle tuli uusi valo ja sydämen haavat umpeutui... Ei sitä kaikkein rakkainta silti koskaan unohda ja vieläkin tekee toisinaan kipeää...

Voimia jaksaa läpi tämänkin elon myrskyn... Kaikkein synkimmilläkin pilvillä tuppaa olemeen se kultainen reunus.

 

Käyttäjän kaikki runot