Alistettu

Tuoreen veren
haavoistani valuvan
voit sinäkin havaita
painat vain pääsi
ja seuraat punaista polkua

Ihoni arvilla
kehoni on raadeltu
nahkani revitty
ei se enää salaisuus

Joka aamu
heitän ylleni viitan
haarniskan joka peittää
haavat ihossani

Koskaan en kulje
ilman tuota arpeni peittävää
vereni tyrehdyttävää

Ainoa tapa
peittää raadeltu ihoni
estää ruton leviäminen

Ruton joka veressäni virtaa

Jälleen vaellan kotiini
omia polkujani
eksyyttääkseni varjonikin

Pelon valtaamana
''huomasiko kukaan?''
livahdan kotiini
aarniometsän suojaamaan huoneeseen

Olen riisunut haarniskani
sillä täällä se onnistuu
kukaan ei näe tänne

Istun kovalla penkillä
tyhjässä huoneessa
alasti

Edessä tyhjiä sivuja
sanan kosketusta kaipaavia

Tälläkertaa
sivut eivät saakkaan sanoja
ainoastaan pisaran saavat
toisenkin

Kuivuneen veren
voit sinäkin havaita
painat vain pääsi
ja seuraat punaista polkua