Nimetön

Kaipaan sinua..
Kuuluu kuiskaus hiljainen.
Tarvitsen sinua..
Leijuu ilmassa tuoksut viime vuosien.

Ei mielestä poistu värit,
toisinaan niin mustavalkoiset,
toisinaan lämpimän punaiset,
värit toisiinsa sekoittuvat,
kuitenkin niin selvästi erottuen.

Ei liian korkeita vuoria,
ei liian suuria jokia,
etteikö yksinäinen huutoni
kantautuisi tuulen mukana luoksesi.

Kuitenkin vuoret,
menettämisen pelon rakentamat,
sekä joet, epävarmuuden kyyneleistä muodostuneet,
pitävät minut niin kaukana luotasi.

Vaikka oletkin ihan siinä vieressä.