Paska.
Luulin päässeeni siitä jo yli.
En sitten ollutkaan päässyt. Muistot piinavat, hyvä kun pystyn edes olemaan sellainen kuin olin silloin.
Unessankin itkin. Itkin, koska olin teidän kanssanne.
Haluan täältä pois. Muistuttaa liikaa unesta, unesta, unesta...kaiku. Toisto. Ympyrä.
Unesta, jossa olin maailman onnellisin ihminen.
Luovutin jo ajat sitten, tai luulin niin.
Sillä jos luovuttaa voitto on väärin hankittu ja sitä en halua. En halunnut silloin enkä tänään.
Toisaalta olitte ainoa päivänvalo sydämeni uumenissa. Te toitte naurua surullisen pellen mieleen, aivan kuten toitte minullekkin.
Annoitte aina uuden mahdollisuuden. Näytitte mikä on täydellistä.
"Täydellisyys on peilin kuvajaisessa, jossa näät hyvyyden ja pahuuden, kauneuden ja virheet", kerroitte sen minulle.
Uskoin teitä. Minä tyhmä uskoin teitä.
Uskoin, koska rakastin.
Ja sitten sinä.
En olisi sinua halunnut edes tuntea. Annoit minulle hyvän olon tunteen. Minä riitin. Vannoit välittäväsi minusta. Rakastit ja rakastat.
Minä kuuntelin, imin tiedon ja ymmärsin. Liikaa.
Ne kaikki vuodet ovat vieneet minulta paljon mitä olisin voinut joutua kokemaan. Opin paljon ihmisistä, itsestäni ja kaikesta muusta kauniista ja vähemmän kauniista.
Kuin rumpu se lyö. Rikko, musta, kuivunut ja silti elossa. Valon pilkahduksia sydämessä. Elämässä. Maailmassa.
Ai etten rakasta?
Kyllä rakastan. Jokaista muistoa, tunnetta, ihmistä. Olin maailman onnellisin onneton ihminen.
Valtakunnassa uuden ja tuntemattoman.
Hypitte nurkista eteeni. Lyötte verkkokalvoilleni kuvia. Painatte reppuani alaspäin. Peitätte suuni ja valtaatte mieleni.
Rakkaus on kipua.
Aika menee eteepäin. Tartun teihin muistoissani. Tämä on luvun loppu ja uuden alku.
Ruusuisena kuvana mielessäni hymyilette.
En pääse taakse päin, hyväksyn tämän mutta en luovuta meissä.
Ja joku kaunis päivä, aurinko paistaa mieliimme ja tapaamme uudelleen. Vanhempina, vahvempina ja silti lapsenmielisenä.
En olisi koskaan saanutkaan tarttua köyteen joka minut nosti pohjasta,
sillä nyt
olen todella elossa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi