Huorana vieraan hovissa

Ja sinä katsot, vaikket mitään näe.
Katselet tyhjiä seiniä, maalaat mielikuvia.

Tiedän itsekin, niinkuin sinäkin,
jonakin päivänä minä sorrun.
Jonakin päivänä murtuvat muurit,
halkeavat padot ja uskon,
ettet edes tiedä miksi, sillä en minäkään.
En minäkään.

Ja sinä puhut, vaikket sanoja saa ulos.
Selittelet tyhjille saleille, kerrot totuutta (valhetta).

Tiedän itsekin, niinkuin sinäkin,
jonakin päivänä murtuu tämä muuri,
kaatuvat seinät aina maahan asti.
Jonakin päivänä riisun itseni aseista,
nyrkki nyrkin jälkeen revin itseäni pois vihasta.

Ja sinä kuuntelet, vaikket mitään kuule.
Kuuntelet äänetöntä huutoani, koitat löytää perille.

Olen eksynyt holveihin, olen kaarien takana piilossa.
Olen muurattuna seiniin, olen lattialaattojen alla.
R I K O M A R M O R I N E N P I N T A
ja näe astetta syvemmälle.
Tunne miltä sirpaleet tuntuvat, kasaa niistä elin, joka pumppaa verta.
Kokoa pienistä paloista se minulle, ojenna
ja minä otan sen vastaan hymyillen.