Öiden synkkyys ja päivien valo, iltojen hämärät ja aamujen sarastus, yhdessä vietettyjen aikojen ilo ja erillään veitettyjen aikojen suru. Kaikkea jäin kaipaamaan, silloin kun puukon sydämeeni löit. Hetken vuosin vuolaasti, kunnes haavani nuolin, mutta arvet jätit suuret. Arvet joita aika ei kykene parantamaan.
Selite:
Sitä samaa vanhaa mitä aina keksii.. Jos joskus jotain uutta ieleen saisin... Ei se ole niin helppoa... Nyt pitäis saada suuria sydän suruja etttä runo suoni pulputtaisi...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
