Nimetön

Sen tytön nimi oli Pimeys. Hän nauroi hampaat irvessä ja vihasi omaa sivuprofiiliaan. Peruskoulussa hän heitti Timoa kivellä päähän ja katkoi opettajan jokaisen hohtavan valkoisen liidun. 15-vuotiaana hän pukeutui nahkahousuihin ja liftasi Vantaalle.

Pimeys ympäröi lähiötä. Katuvalot yrittivät pyristellä sitä vastaan, mutta Pimeys tunkeutui jokaisen mieleen ja asuntoon. Työttömät äidit huusivat lapsilleen ja ostivat saksalaisesta halpahallista äidinmaidonkorviketta. Isät olivat jo antaneet Pimeydelle tai juoneet itsensä hengiltä. Äidit hakivat toimeentulotukea ja huusivat unissaan ministereille. Pimeys laski kätensä heidän harteilleen toverillisesti.

Pirjo laski Tuukan pinnasänkyyn ja hoiperteli vessan peilikaapille. Valkoiset purkit olivat rivissä kolmannella hyllyllä, lasten ulottumattomissa. Pirjo otti hyllyltä neljä purkkia, kaksi isoa ja kaksi pientä. Hän istuutui keittiön pöydän ääreen ja asetteli purkit perheeksi, kaksi isoa ja kaksi pientä: isä, äiti, Taina ja Tuukka. Ensimmäisenä Pirjo tyhjensi pillerit isosta purkista, nielaisi ne veden kera ja oli heittää purkin seinään, mutta viime hetkellä tajusi laskea sen hiljaa matolle, etteivät lapset heräisi. Sitten hän kahmaisi toisen suuren purkin lääkkeet kurkkuunsa ja jätti kaksi pienintä purkkia pöydälle vierekkäin.

Hetkellinen kipu ja sumu painoivat Pirjon lattialle. Hänen verkkokalvoillaan välähteli vain kuvia nuoruudesta ja edesmenneestä lemmikkikoirasta, jonka Timo oli tappanut potkimalla.