"Huomista ei ole
koskaan enää tuleva"
päätän
ja elän hetken edes
hullun lailla.
Seuraava aamu
seuraa koko päivän,
ennätyseuforiat
- eilispäivää.
Peilihuulet kuiskaavat:
"Ruma,
mutta niin
helvetin narsistinen."
Keltakruunuineni toivon:
"Älä aurinko enää nouse,
anna minun olla edes
hetken kuollut,
jumalainen."
Ja kuitenkin huominen
nousee tuhkasta aina
enkä minä ikinä
ole aamuisin hehkuva.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
