Linja-auton hiljaa lipuva askel.
Kuinka iloiset vanhukset sen kyydissä syövät toffeeta ja hymyilevät.
Ulkona taivas nauraa heidän kanssaan.
Raahaudun eteenpäin, välttelen liikennevalojen varjottamaa reittiä.
Pyrin aina nopeuteen, kaikessa elämässäni.
Ehkä se on luontoni, ehkä vain tarkoitukseni.
Yhtäkkiä jokin sujahtaa viereltäni.
Koululaiset turvaliiveineen rullaavat koulusta kotiin.
Betonilähiön lämpimään sydämeen
Piiloon äitin punavalkoisiin helmoihin.
Sateenkaaren päässä on kultaa.
Se siintää kauas merelle.
Näen sen istuessani hiekassa, hymyillen taivaan kanssa.
Kilpaillen kauneudesta.
Minä vai pilvet.
Sitä en tiedä, mietin vain.
Kuinka voin vielä nauraa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
