Kera punajoutsenten, ma kuljen surussa.
Sä matkaan lähdit ystäväni, en ollut, mukana.
Ympärilläin laulua soi, ja nauru taivasta syö.
En koe vihaa, kaipuuta, ei loista tähtivyö.
Viimeinen nuotti, se päättää kirjani.
En sitä pyydä, tiedän, et anna anteeksi.
Nyt tiedän mihin ystäväin, olet matkalla.
Kiven pienen onkaloon, mis asuu kuolema
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
