Kanelin ja hunajan tuoksu ilmassa.
Haalea tuulen henkäys oven raosta.
Tammi hehkuu pronssin sävyinä.
Katseesi heijastaa savua.
Näen vielä viimeisen ajatuksesi.
Kuinka se hyökkää sisältäsi.
Hymyillen
Tunnen hukkuvani.
Yksinäisyys täyttää minut.
Keuhkoni tyhjentyvät pimeyteen.
Sydämeni lyö, kerran,
toisen,
pysähtyy.
Huone täyttyy kylmästä.
Pimeydestä.
Värit katoavat elämästä.
Enää ei edes huone muistuta minua aidosta.
Enää se ei saa minua hymyilemään.
Pelkään sitä, kavahdan.
En tahdo rakastaa.
Odottaa huomenna nousevaa kuuta ja tähtiä.
Nukahtaa lauman ulvontaan.
Herätä, havainnoida.
Olen kuollut.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihana runo kaunis ja herkkä ja silti niin voimakas