Nimetön

Kirjoitan surullista tarinaa kyynelein, joka muutti kaiken onnellisesta surulliseksi, valkoisesta mustaksi.
Hetki hetkeltä oloani pahemmaksi ja ahdistuneemmaksi.

Kylmä tuska viiltää veitsen lailla lihaani ku muistelen tarinaani, jossa onnellisen lopun paikalla on vain pelkkää mustaa, tarina loppuu pelkkään tuskaan.

Aamulla huutooni herätessäni pyyhin hikikarpaloita otsaltani, luulen jo että pahaa unta se vain olikin, mutta turhaan.

Mitään muuta en pelkää enempää kuin sitä, että et ole vierelläni tuntemassa mitään. Et ole vierelläni lämmittämässä rintaani, pitämässä minun pintaani.

Pelkään vaan että et tule koskaan takaisin, että et vierelläni enään onnellisena makaisi. Muistelisi yhteisiä ihania hetkiä, meidän yhteisiä suloisia retkiä omaan unelmaamme..

Toivon etten joudu kirjoittamaan surullista tarinaani kyynelein....