Nimetön

kaikkensa tekeen toisen eteen mutta se ei vain silti riitä, kuka mua lopulta tästä kaikesta kiittää?
nyt tää saa riittää. ei tässä hommassa oo mitään järkee kumminkin joku lopulta mun sydämmen särkee. mä en taida ees olla sulle kovinkään tärkee ku kohta taas takasin tahot ja anteeksi anot. yritän olla vähintään sun arvoista jätkää mut se ei kiinnosta sua pätkää. mut en mä valita, annan sun omaksi parhaaksi valita et miten eteen päin mennään ja kuka kärsii, elämää toiselta järsii.
mistä se johtuu ettei mulle voi minkään laista onnea suoda vaan entistä enemmän tuskaa tuodaan.
mä otan sen kaiken vastaan, puren hammasta ja toivon parasta. kohta tää kipu hellittää ja kaikki selviää. Nyt on kai aika päästää irti, tulen ikävöimään aina sinua silti....