yksin itken ja ikävöin sinua pimeydessä, ei ole paikkaa mihin mennä missä olla.
Ikävä sua...
yksin itken ja ikävöin sinua pimeydessä, tuska viiltää kun et ole vierelläni.
ikävä sua...
Tarvin sua kulta nyt ja aina, palelen ilman sinua. ilma on liian kylmää ilman sinun lämpöäsi.
yksin itken ja ikävöin sinua pimeydessä, tiedän sen että tule kohta minut noutamaan sieltä pimeydestä, kuivaat kyyneleet, otat syliin ja rauhoittelet ettei ole enään mitään hätää..
uskon sua kulta
Selite:
joskus väännetty vuonna kivi ja nakki
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Suloista. Runossasi näkyy nuoruutesi, rakkautesi, tunteesi. Ja samat tunteet valtaavat tällaisen sinua Paljon vanhemman mielen ! :)
Tää on aivan ihana :)