Pisara vierähti silmäkulmaan

Pisara vierähti silmäkulmaan.
Naurahdit,
se oli sadekuuron ensimäinen.
Pisaroiden virtaus yltyi,
alkoi kunnolla satamaan.

Mutta sade ei häirinnyt meitä yhtään,
vaan kaunisti sinua entisestään.
jatkoit puhumista kuin mitään ei tapahtuisi,
ja kuuntelin koko ajan, lumoutuneena taidoistasi.

Taisin rakastua sinuun välittömästi siinä hetkessä.
Ensimäistä kertaa tuntien että toinenkin tuntisi,
sen hetken huuman,
maailman ihanuuden,
lämmön sydämessä.

Sitä huumaa kesti viikko tai pari,
sitten huomasin että olin toivonut liikoja,
hiljenit,
En kuullut sinusta enää mitään.

Lopulta kulkiessani samaa polkua,
kuin ensimäisenä päivänä.
Tajusin ettei meitä oltu tarkoitettu tarinaan samaan,
ja silloin taas,
pisara vierähti silmäkulmaan.