Kiia Valonantaja

Runoilija Liihottaja

mies
Julkaistu:
5
Liittynyt: 18.7.2006
Viimeksi paikalla: 30.11.2025 9:41

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-



HUOM!!! -alkaa:
Kirjoitukseni ovat fiktiivisiä teoksia ja kaikki mahdolliset yhtäläisyydet oikeisiin henkilöihin, eläviin, kuolleisiin, olevaisiin tai olemattomiin, tai tapahtumiin, menneisiin, nykyisiin tai tuleviin, ovat puhtaasti sattumaa. Teksteissä voi esiintyä häiritseviä sanoja tai teemoja, jopa kirjitinvirheitä. Mikäli koet lukiessasi minkäänlaisia epämiellyttäviä ajatuksia, kokemuksia tai tuntemuksia, lopeta lukeminen heti. Keskustele tarvittaessa jonkun luotettavan henkilön kanssa ja/tai ota annos huumoria oloasi parantamaan. Jatkamalla lukemista ymmärrät tämän ja sen ettei kirjoittaja ole vastuussa edellä mainituista seikoista. Tai mahdollisista muistakaan negatiivisista asioista. Mahdolliset positiiviset sattumukset käsitellään tapauskohtaisesti.
Kirjoituksissani ei ole käytetty tekoälyä. Tai mahdollisesti mitään älyä.
Kirjoittaessani en ole tehnyt eläin- tai ihmiskokeita. Tai muutoinkaan vahingoitettu mitään eloperäistä.
HUOM!!! -loppu.


Joskus vielä kuolen
Tai sitten en
Silloin elän elämän ikuisen

Mutta maailma kaipaa pelastusta, sillä elämme sellaisia aikoja kuin olemme.

Pöhöttynyt / Reliikki
 
mitä tapahtui
Mustan auringon alla.
Kammottavat ihmiset jakaantuvat
keskellä toistuvien kauheuksien.
Säälimättömät mielipuolet
maailman kokoisessa petrimaljassa.
kun Repivät toisiaan ihan tosissaan.

Sitten huomasin
kuinka väistit tanssien
kai kaikki muut.

Ylhäinen energiasi tarrautui
kuin jodi varjoaineeseen
tai taika vei kaikki muut.

Mutta sinä teit sen aikaan
- särön tähän todellisuuteen.
Ja kun kiertoratamme kohtasivat
voimasi kaatoi meidät paikoilleen.

Hiljaisuus, niin kaunis, lämpösi kausaalisuus.

Teit sen aikaan
- sait sydämeni lyönnit yhä uudelleen. ja uudelleen.. ja uudelleen
Kunnes havahduin, ja olit varmaan
kadonnut kuin lohikäärmeet.

Siten tuntea sain
kuinka sulavasti ohi kasvottomien
siluettisi tanssahteli.

Ylhäisen energiasi ojentui
kuin jokin olennainen
kai taikaa taisi olla sinussa kaikki.

mitä tapahtuu
Uuden auringon alla.
Olet jumalatar upeassa tarinassasi,
jossa henkeni oli olla kuriositeetti.
Ja hameesi helmoista tippuu kipinöitä
- niitä vieläkin poimin kuuttomina öinä.
jos löytäisin Löytäisinpä katseesi vielä kerran.
 
Selite: 
Kaikista tuntemattomista syistä, tämä oli nyt laitettava tänne. Siitä olen ehkä hiukan pahoillani. Musiikiksi: ao - ENCORE
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot