Onko meissä enää järkeä,
kannattaako pusertaa läpi harmaan kiven
ja kävellä kohti auringonpaistetta?
Onko meillä sisua jatkaa
uuteen alkuun,
kantamalla menneisyyden taakkaa selässämme,
olla muistelematta sitä?
Voidaanko me oikeasti unohtaa kaikki vanha,
aloittaa alusta, päivä kerrallaan?
Mitä jos ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen
kaikki vanha, joka meidän piti jättää taakse,
palaa, eikä suostu katoamaan? Silloin olisimme
enemmän rikki mitä nyt.
Olenko valmis hyväksymään sinut sellaisena kuin olet?
Oletko valmis hyväksymään minut sellaisena kuin olen?
Selite:
kysymyksiä mitkä painaa mielessä.. asioita joita vain itse voi päättää.. kukaan ei voi näihin vastata itseni puolesta..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
