Huono päivä?

Astuin bussiin sisälle, olin yltäpäältä lumessa. En löytänyt bussikorttiani, oli tavallista huonompi päivä. Jouduin kaivamaan koko laukkuni läpi että löysin korttini. Bussi oli valmiiksi jo hieman myöhässä, huomasin muiden matkustajien närkästyneet ilmeet kun viivytin bussin lähtöä. Viimein löysin korttini ja sain leimattua itseni että bussi pääsee jatkamaan matkaansa. Kuljin käytävää pitkin taakse istumaan häpeänpuna kasvoillani. Olin nousemassa istuimelle, löin pääni. Siinä kohtaa meinasi muutama ärräpää päästä suusta. Istahdin penkille jonka takana istui kovin hurmaava mies. Toivoin että nyt ei enää tapahtuisi mitään noloa tai kuolisin häpeästä.

Pitelin päätäni koko bussimatkan ajan ja kipu alkoi jo muuttua jomottavaksi säryksi. Viimein pääsin metroasemalle, jossa piti jo kiiruhtaa metroon. Bussista ulos astuessani liukastun ja lennän selälleni, tämähän tästä puuttuikin, kirosin mielessäni. Herra jonka edessä istuin bussimatkan ajan tulee eteeni ja ojentaa kättänsä vienosti hymyillen. Herra kyseli sattuiko minuun, jouduin tekemään paljon että sain nieltyä kiukunkyyneleet. Enhän minä voi itkeä ventovieraan miehen edessä, hän voisi luulla minua heikoksi. Mies auttoi minut ylös, kiitin vaivalloisesti.

Lähdin kiitämään paikalta jotta en myöhästyisi toisesta metrosta. En tiedä jäikö mies hölmistyneenä katsomaan laukkaani pois paikalta. Tilanne vaati sen että oli pakko lähteä, tunsin itseni nolatuksi. Ehtisin metroon, istuin penkille, vedin syvään henkeä ja yritin ajatella kaikkea mahdollista positiivista että päivästä muodostuisi vielä parempi, onhan minulla vielä työpäivä edessä.

Jäin pois pääteasemalla, katsoin että nyt ei ole enää mikään kiire. Pysähdyn hetkeksi asemalaiturille kaivamaan laukusta tupakat ja sytkärin. Yhtäkkiä joku ottaa minua olkapäästä hellästi kiinni kysyen onko joku hukassa. Se oli se sama mies joka oli jo bussissa, takanani sekä auttoi minut ylös maasta. Miten tämä voi olla mahdollista, ajattelin. Tuntui että nyt joku pelleilee kanssani rankasti. Eihän minulle voi käydä näin. Vastaan nopeasti miehelle että mitään ei ole hukassa. Mies hymyili minulle ojentaen kättänsä ja esitteli itsensä. Olin yllättynyt ja hämmästynyt. Esittelin itseni myös ja kiitin vielä paremmin aiemmasta.

Yllättäen mies kysyy mihin olen menossa. Johon joudun vastaamaan hieman änkyttäen että töihin. En pidä yllättävistä kysymyksistä, en ole tottunut niihin saatika valmistautunut vastaamaan. Miehen hymy hieman hyytyi. Katsoin miestä hieman kysyvästi, kunnes hän sanoi ilkikurisesti katsoen ”Olisin pyytänyt sua kahville”. Tunsin kuinka puna alkoi levitä kasvoilleni. Hoin itselleni unta unta unta, tämä on vain unta. Pahoittelin asiaa jolloin huomasin että minulla on jo kiire bussiin. Hän kysyi minne olen menossa. Vastasin että Tikkurilaan. Miehen ilme muuttui kirkkaaksi, niin minäkin menetkö tuolla bussilla mikä odottaa lähtöä tuolla hän kysyi. Nyökkäsin vastaukseksi. Suuntasimme kohti bussia. Istuimme vierekkäin bussissa, ihmisiä oli paljon liikenteessä. Hän kirjoitti pienen paperilapun, jossa ilmeisesti oli hänen puhelinnumeronsa ja nimensä. Hän ojensi lapun minulle ja otin sen vastaan hieman vaivalloisesti. Yritin hymyillä niin että hän ei huomaisi hämmennystäni. Toivon että soitat minulle kun ehdit lähtemään kahville kanssani, hän sanoi. Saavuimme määränpäähän ja minä jatkoin matkaani kohti työpaikkaani..

Havahdun kun joku ravistelee minua hereille. Kuski on tullut herättelemään minua, pääteasema, pitäisi nousta bussista ulos. Hieman epäuskoisena hieron silmiäni. Ei lappua missään, ei numeroa ei nimeä. Ei muuta kuin tunne siitä että päänsärky voi alkaa koska vain. Katson ympärilleni kun astuin bussista ulos. Katseeni löytää komean herran, mutta odotas mistä tuo on niin tutun näköinen, silloin matkalla näkemäni uni muistui mieleen, se oli hän, juuri hän kenestä näin niin ihanaa ja todellista unta. Hymyilin miehelle vienosti kun kävelin hänen ohitseen toiselle pysäkille odottamaan toista bussia. Hyvin mielin matkustan kohti työpaikkaani ajatellen, se mies on olemassa josta uneksin. Ehkä jonain päivänä uneni voi muuttua todeksi, tai sitten ei.