Haarat ylikorostetusti levällään,
esikartanon ylimmällä portaalla,
odotan ottajaani.
Sairaalan maku suussani
muistuttaa ajan vähyydestä
ja minussa elävistä
elämättömistä unelmista.
Ja minä,
henkisyyden puristi moraalitar
viimeisenä toiveenani
tuntea lihallisen nautinnon repäisevä raivo
ja eläimellinen nesteytys ihollani.
Ehkä jopa toive kuolesmasta,
jossa joku sykkii
nuoruuden voimalla sisälläni
samalla kun minä
alan sinertää.
Toivottavasti ottajani mieli ei ole roolileikki,
jossa sisar valkoinen näyttelee pääosaa
- se oli jo liian ironista.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
