Kauneus

Olit jossain kaukana, mutta huomasin sinut silti, ehkä sinulla oli salaisuus. Miksi aloit tulla lähemmäksi?
En olisi ikinä uskonut pääseväni niin lähelle sinua,
en tuntenut, en nähnyt, en kuullut.

Kaikki oli hyvin, kunnes jotain tuli ajatuksiini, se oli vieras, olit vieras. En osannut hylkiä sinua, en osannut vastustaa saatika kieltää, en pystynyt kannattelemaan istenäni.

Olit edessä, oikealla, vasemmalla, takanani, olit kaikkialla, ymärilläni, en päässyt sinua enää pakoon, minun oli pakko jakaa kaikki kanssasi, minun oli pakko antaa sinun koskea.

Kiristyin itseni kanssa, tulehduin, lopulta repesin, halkesin.
Milloin ihmiseltä vaaditaan liikaa?
Mikä on liikaa?
Eikö minua ikinä hävettänyt, vai olitko niin täydellinen, että eliminoit sen mahdollisuuden?

Mitä siis tapahtui? Rakastuinko minä vai opinko minä vihaamaan?

Hyvin pian, minulla ei ollut enää muuta kuin sinä, olit kaikkeni ja tulet aina olemaan, menetin kaiken muun.
Nyt olet ainoa, joka puristaa nyrkkejäni yhteen, ainut joka pitää kynsiä ihossani, ainut joka katsoo minua silmiin