Uimahalli humisi sanattomuuttaan,
oli vain vesi ja minä, kahden
Oli yö, oli hiljaisuus, oli esteettisyyden prologi
Vesi otti nilkkani vastaan, kun
menin altaalle, porras portaaltam
syvemmälle, syvemmälle omaan tietämättömyyteeni
Vesi peittosi jo lantiotani, kun menin alemmas, se hyväili sääriäni ja tunsin olevani valmis ottamaan askeleen tyhjänpäälle
Kuin unettomina öinä unettomuus, vesi valtasi minut täysin, olin sen oma
Olen paintonm äänetön, puhdas, minä olen taas viaton
En ollut pohjalla, mikään ei saisi minua vajoamaan sinne enää, kunnes joku hyppäsi jostain korkealta luokseni
Harmonia tulehtui, särkyi ja tummeni, avasin silmäni, enkä nähnyt ketään
Ensin tunsin sormesi paljaalla olkapäälläni
Suljin taas silmäni, en voinut katsoa, en halunnut kuvitella
Tunnustelit sormillasi olkapäätäni
Vatsasi, litteän kaunis vatsasi oli omaa selkääni vasten, laitoit vasemman kätesi lantioni ympärille, olin sinussa kiinni
Mitä tapahtui? Mitä tapahtui sille puolustautumis aatteelle, jonka olin omaksunut? En havahtunutkaan, näinkö kauneuden vai hirveyden? En nähnyt mitään.
Käännyin sinuun päin, näin sinut
lantiosi oli omaani vasten, huulesi eivät päästäneet minua menemään
Se oli ensimmäinen kerta kun näin sinut, kellumassa, puhtaana ja pahaa aavistamattomana, minä luotin siihen, että olisin tarpeeksi vahva
Tyhjiä sanoja, äänetöntä huutoa ja näkymättömiä kyyneliä, kuka ulkopuolinen ne olisi huomannut?
Tämä oli meidän salaisuutemme, jossain syvällä, paineen alla, tunnottomuudessa, minne kukaan ei yletä
Sinusta tuli kaikkeni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
