Kun tapasimme ohimennen
ensimmäisen kerran,
taisin olla vain kymmenvuotias.
Sinä jo aikuinen,
etkä myöhemmin minua muistanut
ja miksi olisitkaan.
Minä taas en koskaan unohtanut.
Kun kymmenen vuoden jälkeen
tapasimme uudelleen,
silloin olin valmis,
niin sinäkin.
Kutsun sinua elämäni rakkaudeksi,
sillä sitä sinä olit
kaikki ne yhteiset vuodet.
Nyt olet siellä,
minne eivät toiveeni,
kysymykseni tai kaipuuni ulotu.
Mutta minä en koskaan unohtanut.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Viimeinen säkeistö on yhtä aikaa sekä riipaisevan kaunis että surullinen.