Tuuli puhaltaa kevyesti
vasten kasvojani, voin
haistaa tuoksusi.
Hiljaa väsymys painaa
luomeni kiinni,voin nähdä
kasvosi.
Suljen korvani maailmalta,
jotta voin kuulla äänesi.
Harhaa.
Tiedän sen olevan vain harhaa.
En sua enää koskaan nähdä saa,
en koskaan.
Selite:
Kun kaveri lähtee enkelinä taivaaseen,kuvittelee hänen silti olevan koko ajan täällä..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
surullinen...
Surullista.
Kaunis runo vakavasta aiheesta.
Voimia sinulle. (: