Minä menisin. Menisin kotiin, enkä jäisi tänne. En kuitenkaan kestäisi enää olla. Kun kello soisi, pakkaisin tavarani normaalisti ja lähtisin luokasta kuten yleensä, mutta ulkona livistäisin pois koulusta.
Kello soi varttia vaille yksitoista. Matematiikan opettajamme Marjala ilmoitti läksyt seuraavaksi kerraksi ja päästi sitten meidät menemään. Otin valkoisen laukkuni, tungin kirjan ja mustavalkoisen penaalin sinne ja nousin ylös. Heitin laukun olalleni ja lähdin luokasta melkein viimeisenä, mikä ei kyllä haitannut.
Käytävillä vastaani käveli seiskoja, jotka olivat olleet yläasteella jo yli kuukauden. Enää he eivät eksyneet, kuten joskus koulun alussa ja silloin he olivat turvautuneet meihin vanhempiin oppilaisiin.
"Onks Marjala viel luokas?" kysyi vaaleahiuksinen poika minulta portaissa. Hän oli Eetu, samalla luokalla kanssani, 9C:llä.
"Joo", vastasin ja jatkoin matkaa ulos. Vielä toiset portaat ja muutamia askelia niin olisin ulkona.
Pihalle tullessani en nähnyt kauhean montaa oppilasta. En välittänyt, jatkoin vain kävelyäni koulua ympäröivän aidan luo ja livahdin portista koulun rajojen ulkopuolelle. Aloin kävellä kohti kaupungin keskustaa. Siellä menisin bussiasemalle ja heti seuraavalla bussilla kotiin. Isä saattaisi olla kotona syömässä ruokatuntinsa takia. Jos niin olisi, valehtelisin, että minulla oli huono olo ja vatsa kipeä. Tunsin kuitenkin nyt oloni kurjaksi, joten en minä ainakaan kauheasti valehtelisi.
Bussiaseman ulkopuolella puisella penkillä istui pari vanhaa naista, ehkä lähes kuusikymppisiä. He katsoivat minua paheksuvasti ja toinen, silmälasipäinen ja vihreätakkinen nainen, kuiskasi jotain vieressään istuvalle punatakkiselle naiselle. He katsoivat edelleen minua, mikä ärsytti, joten menin istumaan bussiasematalon sisälle. Istahdin mustalle penkille ikkunan eteen.
Talo, jonka sisällä istuin, oli mukava paikka. Samassa rakennuksessa oli bussiaseman oma pieni kioski, josta sai bussiaikatauluja, karkkia ja muuta sellaista. Nyt kioskilla oli kaksi naista, varmaan kolmikymppisiä, jotka pälyilivät hetken aikaa minua ja alkoivat sitten kovaan ääneen puhua lintsaamisesta. Nämäkin naiset ärsyttivät minua nyt suuresti. Mitä se heille kuului vaikka lintsaisinkin?
Vaalea bussi ajoi asemalle, sillä menisin kotiin. Olin jo nousemassa ylös mennäkseni ulos bussin luo, mutta huomasin kuskin poistuvan bussista ja tulevan aseman taloa kohti. Tajusin sitten, että kello oli vasta yksitoista ja bussi lähtisi varttia yli kotipaikkakunnalleni.
Sen vartin ajan istuskelin penkillä ja katselin ulos. Vanhat naiset istuivat vielä penkillä, nuoria naisia ja miehiä käveli kaduilla, meni kauppaan ja tuli pois sieltä. Joillakin oli pikkulapsia mukanaan.
Bussikuski lähti takaisin bussille, jonka luona seisoi muutamia ihmisiä odottamassa. Minä lähdin ulos ja kävelin reippaasti bussin luokse. Muut istuivat jo paikoillaan ja pian minäkin. Olin mennyt istumaan aika eteen, ikkunan viereen.
Kuski lähti ajamaan minun kaivellessa laukkuani. En löytänyt mp3-soitintani, se oli jäänyt varmaankin kotiin. Niinpä sitten katselin ikkunasta haikeana ulos ja mietin, mitä oli tulossa tulevaisuudessa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
