Syksy

Syksyn lehden puusta näen alas leijailevan.
Tuuli hellästi sitä kantaa,
pehmeästi maahan laskee.
Alle suuren vaahteran lehti asettuu,
talven taakkaan jo valmistautuu.

Pian jo lumi putoaa
ja tuon lehden alleen peittää.

Ystävyyden hiljaa näen romuttuvan,
alas korkealta putoavan.
Ei alla pehmusteita ole,
ei ketään, joka ottaisi vastaan

Hiljalleen ihminen kuihtuu,
jää yksin.
Niin yksin..