syömishäriöinen Houdini

Joskus aamut ovat raskaita.
Sydän on lyijyä ja rauhaton meri vatsapeitteiden alla.
Peilikuva on inhoa täynnä ja kahvi maistuu pahalle.
Kirjoitan postikorttipohjalle numeroita 30 päivälle.
Enkä tänään tahdo syödä muruakaan.
Tämä ruumis ei ole enää minun.
Tuo peilikuva on jonkun muun.
Se en ole minä.
Kuihdutan sen pois.
Näännytän hengiltä ruman pois minusta.
Nousen tuhkasta
ja loistan kirkkaammin
kuin aikoihin.
Kilo kilolta riisun kahleitani, kuin Houdini avaan lukkoja.
Pakenen pakkopaidasta ja tekohengitän itseni lasiseksi.
Enkä enää luovuta.