tyttö

Runoilija Ernestiina

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 21.6.2009

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

se oli sellanen tavallinen syyskesän päivä.
aurinko paistoi puitten lomasta ja viileä tuuli laittoi ihon kananlihalle.
Muutama vaahteranlehti väritti jo kirjaston ja kaupungintalon välistä nurmikenttää. siinä ruoho oli kasvanut pitkäksi ja tuuheaksi.
teki mieli mennä siihen hetkeksi makaamaan.
ihan hiljaa.
piti mennä suoraan kotiin, serkku oli tulossa tuomaan uutta ruokapöytää.
vanha oli lähdössä pakettiautolla pois.
poljin hitaasti ohi nurmikon.
niitä kulmikkaita katukiviä pitkin.
tarakalle oli lastattu koululaukku, liikkavaatteet citymarketin muovipussissa ja välitunnilla ostetut viinirypäleet.
vedin vetoketjun tiukemmin kiinni.
hento hiussuortuva tanssi hetken nenälläni ennen kuin tuuli vei sen pois kasvoilta.
renkaisiin pitäisi pumpata lisää ilmaa.
ohitan vanhan raidalliseen villatakkiin pukeutuneen naisen.
se kantaa punaista nahkakäsilaukkua vasemmassa kädessään.
itsepäinen hiussuortuva on taas silmillä.
kassissa on varmasti taskupeili ja kirkkaan punaista huulipunaa.
puhallan hiukset pois tieltä.
nainen jatkaa matkaa.
kampaamon ohi.
liikennevaloissa on odottamassa kolme autoa.
musta.
punainen.
harmaa.
viereeni seisahtuu nuori äiti lastenvaunujen kanssa.
lapsi itkee.
aurinko paistaa kerrostalon takaa.
siristän silmiäni ja katson lastenvaunujen suuntaan.
nainen on kaartunut vaunujen ylle, nostaa peittoa ja laittaa vaaleansinisen tutin pienen tytön suuhun.
tytön nimi on aada.
se makaa sinisissä vaunuissa vaaleankeltaisen peiton alla.
äiti kuiskii lapselle, hyssyttelee hiljaa ja toistelee aada, aada, aada.
lapsi hymyilee.
valot vaihtuvat vihreiksi.
hammaslääkärin kohdalla peilaan nopeasti ikkunasta.
suoristan selkääni.
valkoisen kerrostalon ikkunalla kasvaa punaisia pelargonioita valkeassa kukkalaatikossa.
ihan kuin mummolassa.
silloin ennen.
olen ylittämässä katua vankilan kohdalla.
eteeni kaartaa tumman sininen auto.
vasen jalka tavoittaa asvaltin.
autoa ajaa kalju mies sinisessä kauluspaidassa.
pelkääjän paikalla toinen mies, nuorempi, komeampi.
pitkät hiukset laitettu poninhännälle kuminauhalla.
sen puoleinen ikkuna oli kierretty auki puoleen väliin ja ponnari-mies piti kättä ulkona.
etu- ja keskisormen välissä roikkui tupakka.
kuin siihen unohtuneena.
pallmallia.
tuoksu leijuu sieraimiini.
muistoja kesältä.
rantalaiturilta.
katsoin taaemmas.
takapenkillä, oikealla puolella.
siinä se istui.
tummatukkainen tyttö.
mustassa t-paidassa.
se näytti ihan pelästyneeltä pöllönpoikaselta jostain äidin lintukirjasta.
silmät suurina.
näyttäen melkein hölmistyneeltä.
muttei sitten kuitenkaan.
se katsoi mua silmiin, ei räpäyttänyt ollenkaan.
se vaan katsoi.
kuin joku vankikarkuri.
veljiensä kyydissä paeten jotain pahaa.
ehkä se vain halusi olla vapaa.
niinkuin se pöllönpoikanen.
ei se nyökännyt.
sillä oli pitkät ripset ja kädessään jokin kirja.
valkeat kannet.
suu hieman raollaan.
kuin se haluaisi sanoa jotain.
mutta silmät olivat täynnä pelkoa.
ei se uskaltanut.
sen hetken se minua katsoi, ei sanonut mitään, ei vilkuttanut.
ei sillä, enhän mä sitä tuntenut.
en tiennyt mitään.
sen elämästä.
menneisyydestä.
haaveista ja unelmista.
katsoi vain.
auton ikkunasta.
kauluspaita-mies painoi kaasua.
se lähti liikkeelle.
ehkä se oli erilainen kuin ne muut.
kaikki.
kerrottavanaan sillä oli jotain.
tarina.
mutta en kuullut.
suu ei auennut.
sormet koskettavat ikkunalasia.
hipaisevat vain kevyesti.
salaa.
ja se katsoi edelleen.
tyttö.
minua.
auto jatkoi vankilanmyymälän, sen keltaisen puutalon, ohi eteenpäin, uusien kerrostalojen ohi.
auringon paistaessa suoraan mun silmiin.
muutama hius aloitti taas tanssin kasvoillani.
auto katosi auringon taakse.
tyttö takapenkillä.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot