Viimeiset tuskan hetket ovat koetut.
Viimein olen sen ansainnut.
Silmäni mullahtavat luomien taakse.
Oi se ihana tunne! Tunnen sieluni nousevan hitaasti ruumiistani.
Nyt katson ylhäältä ruumistani, joka makaa odottava ilme kasvoilla. Näen ruumiini hymyilevän!
Sieluni kapuaa kattoon, pian sen läpi.
Ei enää tuskaa, ei enää kipua.
Vaan se taivaallisen rauhan tunne.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| kuunlilja | "Ystävä" | 23.4.2015 | 1 | Runo |
| kuunlilja | Ikuinen rauha | 23.4.2015 | 2 | Runo |
| kuunlilja | Luomeni kiinni lasken | 9.3.2008 | 1 | Runo |
| kuunlilja | Teot, ei sanat | 29.8.2007 | 0 | Runo |
| kuunlilja | Helvetti | 29.8.2007 | 3 | Runo |
| kuunlilja | Jätekatos | 28.8.2007 | 0 | Runo |
| kuunlilja | Kaikki | 23.8.2007 | 0 | Runo |
| kuunlilja | Pelko | 23.8.2007 | 0 | Runo |
| kuunlilja | Koti | 22.8.2007 | 2 | Runo |
| kuunlilja | Syleily | 17.7.2006 | 2 | Runo |
Kommentit
Elämän aikana koettuna varmasti vaikuttavimpia kokemuksia joita ihminen voi kokea.
Kuollessa koettuna varmasti se viimeinen kirsikka kakun päälle, hetki jota en missään tapauksessa tahtoisi omassa elämässäni missata (jonka vuoksi ainoa toive tässä elämässäni on se etten kuolisi äkillisen tapaturmaisesti tai toisen ihmisen käden kautta, väkivaltaisesti; kuolisin mieluusti rauhassa ja fiilistellen :)
Kuvaa sielun poistumista ruumiista kuoleman hetkellä. Oletko mahdollisesti joskus moisen kokenut itse? Koska kirjoitat siitä niin todelliselta pohjalta.
Hyvä runo, jos tietää mitä tämä tilanne on.