Istun kahvilan terassin nurkkapöydässä kirpeässä syysyössä tupakkaa poltellen, kun kaiuttimista alkaa soida Tom Waitsin Soldier’s Things. Se saa ajatukseni palaamaan viime syksyyn, ja melkein huomaamattani hymysi hiipii taas mieleni rajamaille kummittelemaan. Yritän hetken taistella tuota muistoa vastaan, mutta lopulta luovutan ja annan huokaisten vallan noille kipeänsuloisille ajatuksille. Kuin sylissäni loikoileva kissa ne kehräten upottavat kyntensä ihooni, ja kylmästä väristen alan hiljaa hyräillä kappaleen mukana “…And this one is for bravery and this one is for me and everything's a dollar in this box.”
Muistan sinut istumassa leikkipuiston keinussa punaiset hiukset sekaisin, huulillasi hymy, jollaista en ole kenenkään toisen kasvoilta löytänyt. Katsoit minua kujeilevasti vihreillä silmilläsi pyytäessäsi minua keinumaan kanssasi, enkä minä koskaan osannut sanoa ei tuolle katseelle. Nauraen loikkasit vauhdista puiston reunalla olevaan lehtikasaan minun yrittäessäni hidastaa vauhtiani jalkojani maata vasten laahaten. Kun pääsin luoksesi heittelit värikkäitä lehtiä ilmaan ja annoit niiden sataa päällesi. Keltaisia vaahteranlehtiä hiuksissasi kiedoit kätesi ympärilleni ja painoit huulilleni yhden niin suloisista suudelmistasi. Silloin minä tiesin, mitä tarkoittaa olla onnellinen.
Valomerkin välähtäessä sisällä kerään vähät tavarani, ja astelen puheensorinan täyttämän kahvilan läpi ulko-ovelle. Pysähdyn sytyttämään kolmannen savukkeen, ja jatkan matkaani puiston lävitse kohti uutta kotiani. Ohittaessani kotitalosi pysähdyn hetkeksi ikkunasi alle, ja kuvittelen sinut sänkyysi rakkaasi selkää vasten käpertyneenä. Kuiskaan hiljaiseen yöhön sinun nimesi, ja hyräillen käyn puistonpenkille makaamaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
