Kalliolla,
pimeässä metsässä
istun minä
puiden suojassa,
varjojen piilottamana
aivan yksin.
Katselen alas kaupunkiin.
Se on täynnä katulamppuja,
täynnä elämää.
Piikkilanka-aita erottaa sen metsästä.
Pelkään olla yksin metsässä
ja pelkään mennä muiden joukkoon.
Yhä kalliolla, aidan takana
istun piilossa muilta
ja toivon, että joku tulisi minut hakemaan,
ettei olisi enää erikseen minun maailmaani,
jotta muiden maailma olisi myös minun.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kuin Eino Leino runossaan "Meri kuutamolla":
"En tahtois ma joukkoon ihmisten,
ja en tahtoisi yksin olla." Aito runo.