iskut nyrkkien

iskut nyrkkien,
lasia vasten osuu,
lyöden, haluten murtaa,
lasin siruihin upottaa,
hukuttaa toisen,
raastaa ihon pinnan kauniin,
sileän,
antaa elämän värin kirjoittaa tarinaansa,
niin mielipuolista,
pimeää,
vuotaen haavoista niistä,
kertoen laulua surun muovaaman elämän,
itsellenikö tätä teen,
aiheutan kaikki jäljet,
joiden sanotaan kertovan elämästä,
tahallaniko jäljennän tän kaiken itseeni,

iskut nyrkkieni,
vasten lasia, peilikuvaani,
säröille lasin vain saan,
veren tahrimaksi,
punaiseksi,
isken lujaa,
en kestä enää,
miksen voi käsittää,
enkö pääse ylös koskaan täysin,
seisomaan omin jaloin,
käsivarret niin auki vielä on,
repiä joskus auki vanhat haavat,
raapia uudet verille niin,

uudelle säkeelle tuskaisalle,
kaipaavalle,
tuoreet musteet,
avoimet haavat
samaa tarinaa uudelleen,
silti niin toista laulua
kirjoitetaan
sitä,
joka pilkan naurun saa soimaan ympäriltä,
sitä kieltä, jota ei muut aina ymmärtää,
saako tuskaa kipeää
pois vuodatettua milloinkaan

iskien itseeni,
lyön lasiin,
rikon,
luullen sen auttavan,
harhakuvia murtaen,
kaatuen,
antaen kivun uuden tulla,
vallaten minut,
makaan vain,
kaatuneena,
kuin raatona lumessa,
eessä sen peilin,
jonka luulin vapauttavan minut,
jää vain iskut nyrkkien soimaan mieleen,