taas menneen varjo
hiipii mieleen,
nostaa tuskan kaipuun,
kuin valkokankaalle se tuo
kuvat menneet,
kutsuu takaisin,
pyytää palaamaan,
tuoden ne öisin mieleeni,
se kuiskii varjoja hämäriä,
istuttaa mustia ruusuja,
joilla kastepisarat,
kuin kyyneleet valuvat,
mennyt elämä vuotaa
mielestäni,
virtaa veressäni,
se on osa minua,
jäätynyt sydämeeni,
se varjo kulkee seurassani
kysymättä,
kotini tulee olemaan
sen ruusujen keskellä,
niiden, jotka ovat yön mustaamia
Selite:
enpä tiiä mistä tuli tämäkin raukkaparka...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
