ikuisesti kaivaten

Runoilija mem

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 1.1.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

muistan sen päivän vieläkin niin kuin eilisen.
T soittaa ja sanoo puhelimeen itkuisella äänellä "älä nyt hätäänny mutta..." mä osasin saman tien kysyä ne sanat mitä en koskaan olisi halunnut sanoa, mutta pakkohan se oli "onks äiti kuollut?", mä kysyin puhelimeen ja tunsin kuinka kyyneleet rupes valumaan mun poskia pitkin "sitä elvytetään tossa pihalla.." se sano varovasti, mut mä huomasin että seki itki. niiden sekunttien aikana koko maailma meni mullin mallin ja kaikki muistot jotka äidistä oli vuosien varrella mun päähän kertyneet vilisivät yhtenä nauhana mun pään sisällä.
Koko elämä meni niinkuin filminä mun silmien edessä.
Seuraavaksi mä tajusin istuvani autossa matkalla turkuun.Äiti oli viety sinne teholle, mä pelkäsin koska en tienny mitä olis pitäny odottaa.
tuntui että kilometrit vaan kasvoivat ja kasvoivat ja määränpää meni koko ajan kauemmaksi.
lopulta isä ilmoitti että me olisimme pian perillä.
poltin vielä tupakan sairaalan pihassa,yritin kerätä itseäni kasaan.katsoin kelloon ennen kuin suljin puhelimeni, se näytti 23.47.
Kerroin tilanteen vastaanotossa olevalle työntekijälle.
nainen katsoi minuun hetken ja sanoi "ei täältä kyllä ketään sen nimistä löydy." tuskaannuin. sanoin "PAKKOHAN SEN ON OLLA KUN MULLE NIIN SANOTTIIN, KOKEILE HENKILÖTUNNEKSELLA." nainen näpytti taas koneeseen jotain ja hetken päästä hän sanoi "äitisi on teho-osastolla, portaat ylös ja vasemmalle.."
lähtin kävelemään portaita.teholla tapasin äitiä hoitaneen lääkärin. hän kätteli,sanoin nimensä ja tokaisi heti perään "olen pahoillani mutta minkäänlaista aivotoimintaa ei ole havaittu"."onks äiti kuollu?", mä kysyin."hän on hengityskoneen varassa", lääkäri sanoi hiljaa ja poistui sitten.ne sanat kuultuani tajusin, että tämä olisi viimeinen kerta kun näkisin äitini.Minun äitini, joka oli ennen ollut niin vahva, oli ajautunut tälläiseen tekoon.
kyyneleet vierivät pitkin poskiani, katsoin äitiin.
yritin taas kerätä itseäni. hoitaja tuli vaihtamaan tippaa.
kysyin häneltä "..onks..onks se nyt ihan varmaa että äiti ei enään herää?" "odotamme huomiseen, mutta ennuste on tällä hetkellä todella huono." yritin rauhoitella itseäni,laskin maahan pudonneita kyyneleitä. kuulin kellon viisarin lyövän minuutteja eteenpäin.oli hiljaista, vain koneiden äänet kuuluivat korviini.
En osannut sanoa mitään.aina kun meinasin avata suuni, sanat juuttuivat kurkkuun ja sain aikaiseksi vain pienen vinkaisun ja sen jälkeen kasan kyyneliä.
lopulta hoitaja pyysi meitä poistumaan.katsoin vielä kerran sängyssä makaavaan äitiini ja sanoin itkua pidätellen "hei hei äiti." kello oli 01.52
äitini kuoli seuraavana päivänä kun hengityskoneet oli irroitettu.mitään ei kuulemma ollut enään tehtävissä.
hän sai hiljaiset hautajaiset 27.9.08

Selite: 
ikävä on suuri ja sanaton. toivottavasti hän on nyt onnellinen.<3 "mun oma enkelini taivaassa."
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
mem Nimetön 23.4.2015 0 Runo
mem Nimetön 23.4.2015 0 Runo
mem Nimetön 23.4.2015 0 Runo
mem Nimetön 29.3.2011 0 Runo
mem Nimetön 26.9.2009 0 Runo
mem kuka? 26.9.2009 0 Runo
mem Nimetön 24.7.2009 1 Runo
mem ikuisesti kaivaten 19.10.2008 0 Runo
mem Nimetön 29.2.2008 0 Runo
mem Nimetön 25.2.2008 0 Runo