Lumesta kosteat ripseni
yhteen liimautuneet
joiden alta
pupillit hakevat valoa.
Kadotin raajani
jo kauan sitten.
Enää on vain kylmyys
ja ympärillä tumma hanki.
Harvat hengenvedot
viiltävät keuhkoni rikki
kuin tuhannet lasiset sirpaleet
höyhenien valeasussa.
On liian pimeää
nähdäkseen edes pimeyttä
ja valo
on enää pelkkä sana.
En koskaan huomannut
että lumen tuoksu
on sama
kuin sydämen viimeisen lyönnin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihanan herkkä.
Nää on ihan kuin mun ajatuksia. Mielikuvat mahtavat. Kiitos.
Upea!!!!! Menee suosikkeihin:-)