Tämä huone on kylmä ja koskematon,
tämä talo on hiljainen
ja täynnä myrskypilviä.
Sormet osoittavat kohti syyttävästi,
kädet hakevat hukattua lämpöä.
Hymyt ovat kadonneet kauan sitten,
kauan sitten kaikonnut nauru
ja rakkaus.
Tämä talo on vihan tyyssija,
sadepilvien viiden tähden hotelli.
Millä voisi haihduttaa mustat pilvet,
millä saada takaisin äänet
ja karkottaa hiljaisuus?
Miten kutsua takaisin tunteet,
miten poistaa kylmyys
ja sulattaa jää?
Tämä talo on toivoton tapaus.
Tässä talossa elävät enää vain haamut
ja ukkospilvet.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä oli liian paljon surumielisyyttä, mutta hyvin kirjoitettu runo elämän eri vaiheista joita pieni-ihmislapsi saa nähdä ja kokea.
Lähes angstista synkistelyä. Mielestäni liiankin toivotonta - kaikilla taloilla on kyllä mahdollisuus tuulettua, mutta - niin, joskus niitä toivottomuuden hetkiä vain tulee. Kuvaat hyvin tilannetta jossa ihminen kokee että asiat junnaavat paikallaan eikä mitään kehitystä parempaan suuntaan tapahdu. "Sormet osoittavat kohti syyttävästi, kädet hakevat hukattua lämpöä" koskettavasti sanottu, ja "sadepilvien viiden tähden hotelli" hyvää runollista ilmaisua.
Runojasi ei voi lukea liikaa. Jokainen on erilainen. Tämä oli loistava.